LiDAR työpaja arkeologeille

Ranskan Bibractessa järjestetään maaliskuun 14-16. päivänä työpaja ilmalaserkeilausaineistojen hyödyntämisestä kiinnostuneille arkeologeille. Sekä vasta-alkajat että jo hieman kokenemmat konkarit voivat järjestäjien mukaan osallistua tapahtumaan, sillä ohjelmaa on tehty molemmille ryhmille.



Lisätietietoja ja ilmoittautumiset:
Rachel Opitz
MSHE C.-N. Ledoux, CNRS
Université de Franche-Comté

Digitaalinen media ja kulttuuriperintö

Jordaniassa järjestetään ensi vuonna mielenkiintoinen konferenssi, DMAC2011, digitaalisen median ja aineellisen kulttuuriperinnön suhteesta.

Mittaus- ja dokumentointitekniikan kehittymisen myötä onkin aika jo käsitellä myös menetelmien varjopuolia: mitä menetelmillä voidaan tehdä ja mitkä ovat niiden rajoitukset. Itse olen kokenut suurimmaksi ongelmaksi sellaisen kuvitelman, että ihmistyö ja ajattelu voidaan korvata mekaanisella tallentamisella ilman kohteen analysointia. Tähän harhaan syyllistyvät sekä rahoittajat että kulttuuriperintöalan tekijät.

Digitaalisilla menetelmillä kohteen tallentaminen nopeutuu ja osa analysointia voidaan tehdä toimistossa. Kaikkia aistimuksiamme ei vielä pystytä tallentamaan, joten kohteeseen on perehdyttävä myös paikan päällä, sen nykyisessä kontekstissa.

AARG 2010

Edellisestä osallistumisestani ilmakuva-arkeologien vuotuistapahtumaan on kulunut jo vuosia; viimeksi olin Leuvenissä vuonna 2005. Sanottakoon suoraan, ettei nykyään rajoituta pelkästään ilmakuviin, vaan käytetään kaikkea ilma-aluksista tai satelliiteista kaukokartoitettua aineistoa. Alan perinteisin väki käyttää tosin edelleenkin vino- ja pystykuvia.

Tänä vuonna tapaaminen on Romanian Bukarestissa, jonne on saapunut väkeä kaikkialta Euroopasta. Pohjoismaatkin ovat suorastaan runsaasti edustettuna Tanska (3), Norja (1), Islanti (1) ja Suomi (1).

Päivä alkoi Romaniaan sijoittuvalla sessiolla, jossa käytiin läpi ilmakuva-arkeologian historiaa tässä maassa sekä esiteltiin uusien projektien työtä. Suoraan sanottuna tylsä sessio, sillä nykytutkimuksen kysymyksenasettelu jäi hämäräksi. Lopputuloksena nähtiin jumalaton määrä kohteita, joita on kuvattu viime vuosina. Tilanne oli samanlainen kuin arkeologian kenttäpäivillä, jossa esitellään tärkeimmät löydöt eikä mitään muuta.

Seuraavassa sessiossa oli kaksi esitelmää Belgiasta ja yksi Egyptistä. Taso parani ja Jerome De Reu käsitteli ihan mielenkiintoisesti pronssikautisten hautojen sijaintia Flanderissa tilastotieteen avulla. Täytyypä etsiä onko tämä ryhmä kirjoittanut työstään muitakin artikkeleita.

Päivän paras sessio oli kuitenkin iltapäivän viimeinen: tulkinnasta. Eihän siitä yksimielisyyteen pääse, mutta tulkintaa on tehtävä. On vaan hyväksyttävä se, että jopa etukäteen asettamamme kysymykset vaikuttavat siihen mitä näemme aineistoissa. Tärkeimmät näkemiseen vaikuttavat tekijät ovat kuitenkin kokemuksemme, tietomme ja tunnetilamme. Näin ollen tulkintamme myös muuttuu kokemuksen myötä. Doneus heitti kärjistäen, että tietokonepohjaista automaattista tulkintaa on mahdoton tehdä, koska tietokoneilla ei ole tunteita. Gestalt-teorian pohjalta ihminen on ylivertainen tulkitsija, mutta toisaalta näkömme automaattiset toiminnot ovat välillä myös suurin haittamme. Suoraan sanomme keksimme asioita jos olosuhteet ovat sille suotuisat.

Näiden esitysten aikana minut valtasi valtava nostalgia. Olisi ihanaa työskennellä taas arkeologisten kaukokartoitusaineistojen parissa, mutta mistä rahoitus? Mielenkiintoisinta olisi tehdä työtä suomalaisella aineistolla, sillä meillä on tehty kaukokartoitusaineistolla valtavan vähän tutkimusta. Tanskalaiset kollegat kertoivat, että Tanskasta on alkanut löytyä ilmalaserkeilausaineistojen avulla hurjasti uusia kohteita ja lisäksi tunnettujen kohteiden sijaintia on voitu korjata. Olen kateudesta vihreä! Tanskassa käytettävissä oleva aineisto on kuitenkin suunnilleen samanlaista kuin meillä Maanmittauslaitoksen tarjoama. Meilläkin Museoviraston tietokannassa on valtavia puutteita ja virheitä kohteiden sijainnissa ja kaukokartoitus olisi tehokas menetelmä korjata asiaa.

Lopuksi muutamia nettiosoitteita. Michael Doneus on saanut 7 vuoden rahoituksen uudelle Ludwig Bolzmann -instituutille, joka on yliopistosta itsenäinen ja keskittyy arkeologiseen prospektointiin. Näin ollen Wienistä tulee eittämättä yksi prospektoinnin tutkimuksen keskuspaikkoja maailmassa.

Hollantilaiset taas mainostivat arkeologiseen satelliittikaukokartoitukseen tehtyä forumia, Decarsia.

ALS arkeologien apuna

Ilmalaserkeilausta (ALS) on hyödynnetty arkeologisessa prospektoinnissa kymmenisen vuotta ja maailmalta onkin saatu mielenkiintoisia tuloksia. Menetelmä on hyvä lisä muiden prospektointimenetelmien ohella käytettäväksi. Prospektointimenetelmää/iä valittaessa on hyvä selvittää omat päämäärät parhaiten, sillä ALS sopii parhaiten suurten alueiden projekteihin. Ja on selvää, että muinaisjäännöksen täytyy näkyä reliefinä maanpinnassa; ei kannata luottaa siihen, että maanalainen kohde näkyy intensiteettiaineistossa, vaikka muutama esimerkki tällaisestikin tapauksesta on jo olemassa.

Aineistojen visualisointi- ja analysointitekniikoissa on vielä paljon kehittämistä. Tällä hetkellä visualisointiin käytetään tyypillisesti ns. hillshade-kuvia, joissa pintamallia valaistaan eri puolilta ja eri korkeuksilta maaston reliefimuotojen näkymiseksi. Lopputuote on käyttäjälle helppo: kuvaformaatissa oleva kuva. Alla esimerkkikuva Laihilta.


Pinnan topografian hahmottamiseksi on koti muitakin vaihtoehtoja, mm. ne perinteiset korkeuskäyrät voidaan tuottaa ja tulostaa helposti 2D-muotoon. Korkeusarvoja voi kuitenkin esittää muillakin keinoilla, kuten tässä korkeusvärjätyssä pintamallissa Laihilta


Pelkän korkeusarvon visualisoinnin sijaan kannattaisi kuitenkin tutkia myös vaikka maaston kaltevuuseroja, mikä on mahdollista monissa paikkatieto-ohjelmissa. Yhtenä vaihtoehtona voisi olla myös pienien paikallisten korkeuserojen parempi visualisointi, jolloin ne eivät "hukkuisi" suureen maisemaan. Tästä tekniikasta enemmän Saksassa tehdyssä tutkimuksessa.

Visualisointi- ja analysointimenetelmien kehittyessä tuotetaan yleensä parempaa lopputulosta. Arkeologin ja esimerkiksi geologin kannalta lopputulosta parantaa kuitenkin enemmän laadukas ja MML:n nykyistä aineistoa tiheämpi pistepilvi. Resoluutiokin saavuttaa jossain vaiheessa hyödyllisyysrajansa, jolloin näillä näkymin laatua parantaisi täyden aallonmuodon pistepilvi ja sen käsittely sopivin suodatusmenetelmin. Täyden aallonmuodon käytöstä arkeologisessa prospektoinnissa on tässä vaiheessa kirjoittanut eniten Michael Doneus, opettajani Itävallassa. Artikkeli vuodelta 2006 ja 2008.

Kuvannus jatkuu

Konferenssit on ohi, mutta matka metrisen 3D-kuvantamisen ihmeellisessä maailmassa jatkuu. Soveltamisalueet ovat laajat ja uusia keksitään jatkuvasti. Esimakua saa tutustumalla esimerkiksi alalla jo 15 vuotta toimineen amerikkalaisfirman Direct Dimensionsin galleriaan. Paraatitapaukset ovat tietysti nättejä esineitä, mutta leipä tullee teollisuudesta.

En seuraa pelkästään optista 3D-mittausta, vaan laajemmin muutakin kaukokartoitusta varsinkin kulttuuriperinnön alalla. Niinpä viime viikolla mielenkiintoisin esiin tullut uutinen liittyy geofysikaalisiin mittauksiin ja niiden hyödyntämiseen arkeologiassa. Oheisessa jutussa kerrotaan maatutkan (GPR) käytöstä Egyptissä, jossa muinaisen kaupungin pohjakaava on onnistuttu kartoittamaan mittauksilla.

Newcastle, 4. päiva

Viimeinen päivä ISPRS:n komission V symposiumia on koittanut. Olen melkein menettänyt ääneni - en suinkaan liiasta puhumisesta - vaan St. Jamesin jalkapallostadionin konferenssitilojen hulmuavasta ilmastoinnista. Ensimmäisen päivän jälkeen kurkku tuli kipeäksi ja tänä aamuna ääntä ei oikein tullut.

Päivän ensimmäisen session aiheena ovat etäisyyskamerat. Tällainen laite mittaa jokaisessa pikselissä etäisyyttä ja amplitudia, joten tavanomaisen kuvan lisäksi saadaan myös etäisyystieto kohteeseen. Laitteet ovat kovasti tulossa, mutta pieni kuvakoko (tällä hetkellä suurin kaupallinen kuvakoko on 200 x 200 px) rajoittaa kiinnostusta. Etäisyyskameralla voidaan mitata myös reaaliaikaisesti, joten se soveltuisi hyvin esimerkiksi muutoksenseurantaan.

Newcastle, 3. päiva

Tämä päivä alkoi sponsorien esityksillä. Ensin Leica, joka oli pyytänyt asiakkaansa Red Bull Racingin kertomaan toiminnastaan. Esitys oli miehille suunnattu kertomus formulamaailman ihanuudesta - kauniita naisia, seksiä, juhlia - ja tulihan siellä viimeisen viiden minuutin aikana jotain mittauksistakin. Olin toivonut jotain formularatojen mittauksista, mutta siihen olisi tarvittu eri firma.

Esityksen aikana lueskelin uutisia ja huomasin Gurdianissa seuraavan jutun Avariksen kaupungista Egyptissä. Maatutkakuvat ovat hyödyllisiä!

Teknologian siirrosta yliopistoista yrityksille puhutaan säännöllisesti ja fotogrammetrian alalla löytyy paljon yritys-yliopisto-klikkejä. Esimerkkinä iWitness, johon liittyen täälläkin on esitelmä. Mutta minulle uutena tänään tuli esille Clorama, joka on ETHn tutkijoiden putiikki kaupallistaa tietotaitoaan. Esimerkkikuvat sivuilla näyttävät kovin tutuilta useista esityksistä.

Päivän mielenkiitoisimpia esityksiä oli Ida Jazayerin paperi konvergenttikuvista tehtävästä automaattisesta pintamallinnuksesta. Stereopareista tehdään normaalisti tiheitä pintamalleja, mutta yhdessäkään kaupallisessa fotogrammetriasoftassa se ei ole mahdollista konvergenttikuvista - vielä. Milloinkahan ominaisuus tulee iWitnessiin?

Illalla oli vuorossa illallinen Great Northern-museossa (Hancock), jossa oli mahdollisuus katsella lukuisia täytettyjä eläimiä, fossiileja, tyrannosaurus rexin luurankoa

sekä kreikkalaisia ja roomalaisia keramiikkoja. Niin, onhan täällä myös Hadrianuksen muurin pienoismalli.


Kyllä vaan, museon kokoelmat ovat peräsin englantilaisilta kerailijöiltä, jotka varsinkin 1800-luvulla kiertelivät maailmaa haalien mukaansa kaikenlaista tavaraa.