ALS arkeologien apuna

Ilmalaserkeilausta (ALS) on hyödynnetty arkeologisessa prospektoinnissa kymmenisen vuotta ja maailmalta onkin saatu mielenkiintoisia tuloksia. Menetelmä on hyvä lisä muiden prospektointimenetelmien ohella käytettäväksi. Prospektointimenetelmää/iä valittaessa on hyvä selvittää omat päämäärät parhaiten, sillä ALS sopii parhaiten suurten alueiden projekteihin. Ja on selvää, että muinaisjäännöksen täytyy näkyä reliefinä maanpinnassa; ei kannata luottaa siihen, että maanalainen kohde näkyy intensiteettiaineistossa, vaikka muutama esimerkki tällaisestikin tapauksesta on jo olemassa.

Aineistojen visualisointi- ja analysointitekniikoissa on vielä paljon kehittämistä. Tällä hetkellä visualisointiin käytetään tyypillisesti ns. hillshade-kuvia, joissa pintamallia valaistaan eri puolilta ja eri korkeuksilta maaston reliefimuotojen näkymiseksi. Lopputuote on käyttäjälle helppo: kuvaformaatissa oleva kuva. Alla esimerkkikuva Laihilta.


Pinnan topografian hahmottamiseksi on koti muitakin vaihtoehtoja, mm. ne perinteiset korkeuskäyrät voidaan tuottaa ja tulostaa helposti 2D-muotoon. Korkeusarvoja voi kuitenkin esittää muillakin keinoilla, kuten tässä korkeusvärjätyssä pintamallissa Laihilta


Pelkän korkeusarvon visualisoinnin sijaan kannattaisi kuitenkin tutkia myös vaikka maaston kaltevuuseroja, mikä on mahdollista monissa paikkatieto-ohjelmissa. Yhtenä vaihtoehtona voisi olla myös pienien paikallisten korkeuserojen parempi visualisointi, jolloin ne eivät "hukkuisi" suureen maisemaan. Tästä tekniikasta enemmän Saksassa tehdyssä tutkimuksessa.

Visualisointi- ja analysointimenetelmien kehittyessä tuotetaan yleensä parempaa lopputulosta. Arkeologin ja esimerkiksi geologin kannalta lopputulosta parantaa kuitenkin enemmän laadukas ja MML:n nykyistä aineistoa tiheämpi pistepilvi. Resoluutiokin saavuttaa jossain vaiheessa hyödyllisyysrajansa, jolloin näillä näkymin laatua parantaisi täyden aallonmuodon pistepilvi ja sen käsittely sopivin suodatusmenetelmin. Täyden aallonmuodon käytöstä arkeologisessa prospektoinnissa on tässä vaiheessa kirjoittanut eniten Michael Doneus, opettajani Itävallassa. Artikkeli vuodelta 2006 ja 2008.